Tapanilan erän kiipeilyjaosto

Seinien sammakko

2012-02-05T00:09:00.000-08:00

Koitanpa nyt sitten kirjoittaa jonkinlaista tarinaa tästä oman kiipeilyuran aloittamisesta. Varoituksena kaikille, että tämä sitten saattaa naurattaa, vaikka Sonja vakuuttelikin, että blogiteksteille ei naureta…

Ekan kerran kävin kokeilemassa seinillä keikkumista vajaa vuosi sitten ja silloin ei vielä homma tuntunut omalta. Parin metrin korkeudessa jo rupesi huimaamaan eikä uskaltanut hypätä itsevarmistavan kyytiin alas tullessa. Niin siis tarkoittaa sitä, että kiipesin sitten vähän alemmas, että jos se masiina ei sitten toimikaan, niin eipähän kopsahda ihan niin kovaa maahan. Ekan seinän jälkeen ranteita poltteli niin, että olin varma, että jotain suonia on poksahdellut ja kädet pitää amputoida kyynärpään kohdilta. Pääsin kuitenkin säikähdyksellä ja pystyin paria seinää vielä kokeilemaan, josko onnistuis vielä.

Miten ihmeessä sitä sitten on nyt puoli vuotta seinillä seikkailua takana? Sitä vähän itsekin ihmettelen. Se on tietysti mukavaa, että on kavereita, jotka houkuttelevat mukaan kaikenlaiseen toimintaan. Paitsi etten yleensä paljoo houkuttelua tarvii. Useimmiten käy niin, että jos joku kysyy lähdenkö, vastaan ”joo” ilman ihmeempiä miettimisiä, ja sitten katson millaiseen liemeen sitä tällä kertaa on itsensä saattanut ;-) Tällä kertaa ”liemi” oli siis kiipeilyn peruskurssi elokuussa 2011.

Ja ihmeellisiin suorituksiin sitä pystyykin, kun rupeaa vaan tekemään. Enpä olisi uskonut, että opin tekemään ihan oikean kiipeilysolmun! No sen avaamista sai sitten harjoitella pidempään… Ja kummallista kyllä, mutta rannesuonet olivat ihan iisisti tällä kertaa. Eli tästä se kaikki sitten lähti. Ja koska tavoitteita täytyy olla, päätimme ottaa ensimmäiseksi vaatimattomaksi tavoitteeksi lähteä vuoden päästä kiipeilymatkalle.

Tarkoitus oli aluksi käydä ihan harvakseltaan kiipeilemässä, kun tuo kalenteri sattuneesta syystä oli melko täynnä jo ennestään. Mutta ekan kahden viikon tauon jälkeen totesimme, että useammin pitää käydä. Tämä mm. siitä syystä, että huomattiin vasta köyttä kiinnittäessä, että valjaat olivat päässeet unohtumaan… (Vaikkei se säännöllisyys takaa mitään. Eipä siitä ole kuin puolisen toista viikkoa, kun meinas köysi jäädä kiinnittämättä.) Ja jotenkin siinä sitten vaan kävi niin, että ”silloin tällöin” –harrastusta varten piti käydä hankkimassa varusteita ja liittyä kiipeilyjaostoon. Noh, täytyy myöntää, että se jäsenyyteen kuuluva vakuutus vaikutti melko tarpeelliselta meidän keissin kohdalla.

Kenkäostosepisodista on pakko kertoa, vaikka mun kyyti Tapanilaan saattaa kyllä vaarantua tulevaisuudessa. Täytyy ruveta kattomaan bussiaikatauluja jo valmiiksi. Se oli niin lahjakasta sekoilua, että. Ja nauru pidentää ikää, eikös ;-) Siis tää mun erittäin hyvä kaveri ja kaikin puolin mukava ja ihana varmistaja (auts! Pitäisköhän ottaa ens kerralla varuiksi kypärä + muita suojuksia mukaan?) onnistui ottamaan kaupasta väärän koon kengät (siis niin, että molemmat kengät olivat eri kokoa) ja kengät olivat samaan jalkaan ja eikä siinä vielä kaikki, vaan ne olivat vielä väärää mallia ja väärässä laatikossa. Tämähän huomattiin vasta Tapanilassa pukuhuoneessa. Mutta olisittepa nähneet sen myyjän ilmeen, kun mentiin niitä vaihtamaan! =D

Ekalla Tapanilan erän vuorolla tuli kyllä hiukan fiilis, että ei välttämättä painita ihan samassa sarjassa, kun hämähäkkimiehiä tipahteli katosta tasaiseen tahtiin. Kyllähän me kuitenkin siinä seassa mentiin, omia muuveja keksiessä ja hämähäkkimiehiä väistellessä. Seinillekin keksittiin saman tien omia koodinimiä: ”persiilleen patjalle” -seinä (nii, kaksi kertaa peräkkäin vielä…), ”spagaatti” –seinä (tässä varmaan tuli kehiteltyä se eka oma muuvi), ”haaste” –seinä (niitähän ei ole kuin yksi, kylläkyllä =D) jne.

Mutta tästä se lähtee, nyt menee jo 6a- ja 6b-reitit yhtä aikaa, jes! (toim. huom. greidihän on silloin 12 c!)

Nyt on sit eka tekniikkakurssikerta takana ja huomattiin, että muullakin tavalla siellä seinällä siis
mennään kuin sillä frogityylillä. Ja tuli sitten yllättäviä ongelmia vastaan… No en tiedä, kumpi yllättyi enemmän Kuutti vai minä? Siellä kun oli hienosti laitettu reittejä niin, että olis voinu harjoitella tiettyjä asioita, mutta mun fyysiset mitat eivät meinanneet riittää. Tai ei siis riittäneetkään ja Kuutti joutui voimaharjoittelutreeneihin. Tarkoittaa siis sitä, että joutui nostelemaan mua otteisiin. Käsien pituus on ollut mun excuse monessa muussakin lajissa, niin onhan se tietysti tässäkin ;-)

Jep, mutta tästä matka on sitten vaan ylöspäin!

Suvi -sammakko

Vanhan naisen liha on sitkeää

2012-01-11T23:20:00.000-08:00

Sonja pyysi, että kirjoittaisin blogiin jotain. Matkoista en pysty kertomaan, sillä ne ovat keskittyneet rannoilla makoiluun. Kyljenkäännöistä ei juttua saisi. Sonkku vinkkasi aiheeksi kiipeilijänä kehittymisen ja siitä tai sen vierestä saatte nyt lukea. Pyydän anteeksi asiavirheitä. Ne kertovat minun sunnuntaikiipeilijä-tasosta.

Aloitin lajin joitakin vuosia sitten, neljänkympin väärällä puolella. Alkeiskurssilla parinani oli Anthony Gullsten, josta voitte ottaa vertailukohtaa säälittävään uraani kiipeilijänä. Andy oli omaa luokkaansa jo tuolloin. Ja voi hittolainen mitä oivallan – mä olen varmistanut yhtä Suomen parhaimmistoon kuuluvaa kiipeilijää! Merkittävin meriitti urallani.

Liityin kiipeilyjaostoon, sillä minulla ei ollut paria. Olin paskanjäykkä kaikkien niiden nuorten jannujen ja vähän vanhemmankin väen keskellä. Muut osasivat vaikka mitä ja minä vanha ämmänräähkä taisin vain kaikki virheet: väärä varmistuspaikka, liikaa löysää köydessä, klippi väärinpäin… Mitään en ymmärtänyt, kun väki puhui hänkistä, krimpistä, diagonaalista tai moovista. Ei sen puoleen: ohi tuo termistö menee vieläkin.

Kiipesin ensimmäisen puolivuotiseni yläköydellä ja liidikurssin jälkeen uskaltauduin alaköysikiipeilyyn. Kiipeilyssäni mottona oli varman päälle pelaaminen. Kiipesin helppoja reittejä, joissa ei ollut putoamisen vaaraa. Jos arvioin, että seuraava moovi ei onnistu, niin kiipesin alaspäin napa jatkon kohdalle ja jäin siihen köyteen. Kiipesin usein alaspäin… jauhoin samoja vitosen reittejä. Voiko sanoa, että kehitin peruskuntoa?

Minulla oli putoamispelon lisäksi liuta muita selätettäviä ongelmia. Putoamisen pelko vaikutti mm. siihen, että aloin klipata mahdollisimman ylös. Tiesin sen pidentävän putoamismatkaa, mutta pään yläpuolelle klippaaminen tuntui turvalliselta. Kun kurotin ylhäällä olevaan jatkoon toinen käsi staattisesti koukussa, valuivat voimani hukkaan. Suurin ongelma oli kuitenkin se, että annoin periksi ilman yrittämistä. Joku peräänkuulutti asennetta. Se asenne on edelleen hukassa, vaikka putoamista olen kyllä harjoitellut. Ai niin, tähän liittyen mun on sanottu olevan jaoston paras downshiftaaja! Toinen meriitti.

Reittien lukeminen oli ja on edelleen silkkaa hepreaa. Käsien paikkaa pitää vaihdella jatkuvasti sekä korjailla asentoja. Klipit teen ääliömäisistä paikoista ja niin ovat voimat taas huvenneet. Kenellekään en pysty antamaan ohjeita, sillä en näe, mitä kannattaa tehdä. Jos päätän tässä kohtaa elvistellä, niin sanon kiipeäväni intuitiolla. Se kuulostaa paremmalta kuin hahmotusvaikeus tai laiskuus.

Tekniikasta en viitsi edes kirjoittaa. Narahtaisin välittömästi. Kun joku on jumissa seinällä, hänelle huudetaan: ”nosta jalkaa!”. Paras kuulemani ohje on ollut: ”tee jotain!”. Minun tekniikkaa on se, että nappaan epätoivoissani kiinni jostakin ja väännän itseni hitusen ylemmäksi. Tämä ei tee kunniaa Kuutille, jonka erinomaisella tekniikkakurssilla olin. Syy on minussa, sillä ”ei vanha koira opi uusia temppuja”.

On minulla kolmaskin meriitti. Kun on muutaman vuoden noussut seinää pitkin, niin vanhankin haba on saanut muodon. Mulla on ”jäätävät lihakset”! Kiitos facebook-kamut tästä kommentista, siitä on riittänyt hupia pitkään. Muille tiedoksi: habani on 1/4 Marit Bjorgenin (missä on se oikea kirjain?) hauiksesta. Saa äimistellä (tai tuntea myötähäpeää). Tosin tasoni on viime keväästä laskenut, joten habakin on alamäessä.

Kiipeilyyni kuuluu huikea epätasaisuus. Kesätauon jälkeen revin itseäni otteelta otteelle jalat vispaten. Greidi alkaa vitosella ja ajatukset täyttää sana, joka alkaa kirjaimilla v, i, t. Mieli mustana seuraan kesän kiivenneiden letkeää menoa. Kateudesta harmaana salakuuntelen porukoiden tekemiä hienoja reissuja eri puolille maailmaa. Kuukauden synkistelyn ja omaan persuukseen potkimisen jälkeen saavutan tason kuus aa. Minunlaisiani varten noita reittejä tulisi olla äärimmäisen paljon. Kuus aa on nimittäin taso, jolle helposti jumitun. Se on niin mukava. Sen kun luikuttelee menemään.

Onneksi kiipeilykaverini hiostavat nostamaan greidiä. Teen uuden reitin kokeilupäätöksen sen jälkeen, kun olen vakuuttunut, ettei se sisällä dynoja tai liikaa slouppeja. Lukija ehkä arvaa,
että pidän kahvoista, kunnon poketeista ja krimpeistäkin. Niistä saa kiinni ja mankaton käsi pysyy paikoillaan. Uuden, hieman vaikeamman reitin selvittäminen tuottaa suurta mielihyvää. Yksikin onnistuminen tekee illasta hienon. Hapannaama hymyilee.

Olen kiipeillyt joitakin vuosia ja oppinut jotain. Tiedän, että alkulämppä auttaisi asiaa ja lihashuoltoa tulisi tehdä. Tiedän, että minun pitäisi kehittää kestävyyttä ja voimaa niin prkleesti, jos mielisin päästä uudelle tasolle. Tiedän, että minun pitäisi kiivetä monipuolisesti ja levätä riittävästi. Tiedän, että tiedän kiipeilystä onnettoman vähän ja taidan vieläkin vähemmän. Mähän olen vain seinäkiipeilijä. En kiipeilijä alkuunkaan.

Ps. Tämä on sitten Sonjan vika. Turha mulle on tulla
märisemään. Mutta tämän rimanalituksen jälkeen jokainen uskaltaa kirjoittaa
meidän blogiin!

Ppss. Vieläkö uskallat kiivetä parinani?

Päivi

Toim.huom. Kun kerran vuorolla joku aiheellisesti ihmetteli ääneen, että miten Päivi jaksaa roikkua siellä seinällä niin pitkään, tuli vastaus ironiseen sävyyn "vanhan naisen liha on sitkeää".

Reissunaiset Katja ja Heli Nepalissa

2012-01-09T05:25:00.000-08:00

Loka- marraskuussa 2011 täyttyi vihdoin pitkäaikainen haaveemme kiipeämisestä vuoren, tarkemmin sanoen Nepalissa olevan Island Peakin (6189m) huipulle. Kalliokiipeilyn harrastajina emme kuvitelleet olevamme täysin vasta-alkajia, mutta tiesimme että jää-, lumi-, pakkanen ja erityisesti korkeus toisivat mukanaan aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. Matkaan meitä lähti 9 taustoiltaan hyvin erilaista henkilöä. Island Peak on teknisesti helppo ja sopiva ensikertalaisille. Kiipeäisimme lisäksi ns. Himalayan style eli kiinteiden köysien avulla, jolloin kiipeäminen on nopeampaa ja turvallisempaa.

Kokonaisuudessaan olisimme Himalajalla 20 päivää, josta parisen viikkoa yli 4000 metrissä. Palautuminen niin korkealla on hankalaa, kaikki aiheuttaa hengästymistä ja ruoka on ravitsemuksellisesti aika heikkoa. Kevään ja kesän aikana pyrimme harjoittelemaan niin, että huipulle pääsy olisi todennäköistä. Katjalle maantiepyörän kapea satula ja Helille kaupunkipyörän hiukan leveämpi, tuli enemmän kuin hyvin tutuksi. Malminkartanon 428 porrasta tuli kerran jos toisenkin tampattua ylös ja alas. Portaiden kiipeäminen jääkiipeilykengät jalassa ja vesipulloilla täytetty reppu selässä kesähelteillä vaati kyllä tietynlaista hulluutta ja päämäärätietoisuutta.

Vaellus

Matkamme alkoi Luklasta, pienestä kylästä, joka toimii porttina Everestin puolen Himalajalle kulkeville vaeltajille ja kiipeilijöille. Olimme vielä autuaan tietämättömiä, että viettäisimme paluumatkalla viikon siellä sään vankeina. Luklan lentokenttä on luokiteltu yhdeksi maailman vaarallisimmista. Lentokoneissa ei ole tutkaa, kiitorata on vain parisataa metriä pitkä ja päättyy vuorenseinämään - laskeutumisen on mentävä kerralla kohdilleen.

Sherpakantajat liittyivät Luklassa mukaan kolmen kiipeilyoppaan lisäksi. Hieman teki pahaa katsoa, kun reilusti alle 20v pienikokoiset pojat ja miehet ottivat kukin noin 50 kiloa kantaakseen. Kantajat ovat elintärkeitä koko Himalajan elämäntavalle sillä Luklasta eteenpäin kaikki tavarat kulkevat joko ihmisten tai eläinten kantamina ylöspäin. Parin päivän päästä olimme Namze Bazaarissa (3450m), sherpojen pääkaupungissa. Olimme jo nähneet Everestin, Lhotsen, Cho Oyon, Makalun ja Manaslun huippujen siintävän kaukaisuudessa. Samoin eräs maailman kauneimmista vuorista, Ama Dablam, seurasi meitä koko matkan ajan eri suunnista. Kokonaisuudessaan matkan aikana kahdeksan maailman 14:sta yli 8000 vuoresta näkyi aina silloin tällöin eri puolilla. Oma fiiliksemme oli epätodellinen.

Namze Bazaarista pääsimme saunanraikkaina jatkamaan matkaa, sillä eräät selkeästikin pitkiä aikoja Himalajalla viettäneet suomalaiset kundit olivat rakentaneet kylään saunan. Seuraavina päivinä etenimme upeiden maisemien läpi Tengbochen (3860m) luostarikylän ja Pangbochen (3860m) kautta Dingbocheen (4410m) Khumbun laakson alkupäähän. Nepal flat oli termi, joka tuli hyvin tutuksi. Se tarkoittaa sitä, että joka matkan pätkällä kuljetaan aina muutamia satoja metrejä sekä ylös että alas. Näiden päivien aikana saimme selvän kuvan siitä miten läheisesti buddhalaisuus linkittyy kiipeilyyn Himalajalla. Tengbochen luostarissa seurasimme pitkää seremoniaa, jossa munkit rukoilivat onnea ja menestystä vuorille lähtijöille. Kaikki kiipeilijät käyvät myös laman siunattavina. Oman lamamme, Lama Geshen, seinä oli eräänlainen Everest Hall of Fame. Moni kuuluisa kiipeilijä oli käynyt hänen luonaan siunattavana ja lähettänyt huiputuskuvansa kiitokseksi. Apuoppaamme oli entinen buddhalainen munkki ja oli jännittävää päästä seuraamaan hänen erilaisia rituaalejaan ja mantrojaan, jotka liittyivät kiinteästi matkantekoomme.

Lepopäivän jälkeen lähdimme kohti Everestin Base Campia (5364m)ja Kala Pattaria (5545m). Matkan varrella oli myös Himalajalla ja erityisesti Everestillä kuolleiden sherpojen ja kiipeilijöiden muistomerkkialue. Everestille kiivetään yleensä keväällä ja Base Campissa olikin vain yksi retkikunta. Khumbun jäätikkö oli erittäin vaikuttava, vaikka se sulamisen vuoksi onkin vain varjo itsestään. Saimme kivivyöryjen muodossa muistutuksen vuorilla liikkumiseen vaarallisuudesta. Fysiikka pisti korkeuden vuoksi hanttiin, mutta jalat nousivat kumman nopeasti, kun oma henkikulta oli kyseessä. EBC päivän jälkeen oli nousu Kala Pattarin harjanteelle, jolta avautuu parhaat näkymät Everestin huipulle ja Base Campiin. Nousun alku oli meille molemmille todella haastava. Katjalle haasteita aiheutti alhaisesta verenpaineesta johtuva pahoinvointi, Helillä takki oli muuten vaan tyhjä ja olo palautumaton edellisen päivän ponnistuksesta. Katja sinnitteli harjanteelle asti ja totesi myöhemmin ettei se kyllä herkkua ollut. Niissä korkeuksissa näki jo selvästi vuoristotaudin kourissa olevia ihmisiä. Heitä talutettiin alas sen näköisinä, että he eivät tajua enää mistään mitään.

Kala Pattarin nousun jälkeen siirryimme Dingbocheen takaisin lepäämään ja valmistautumaan huiputukseen. Perusleiriin siirryimme edeltävänä päivänä lumisateen ja kovan tuulen saattelemina ja hieman mietimme mitenköhän huiputuksen käy. Kaksi henkeä ryhmästämme päätti, että eivät lähde edes yrittämään nousua. Illallisella saimme lisäksi kuulla, että sinä päivänä eräs huiputtanut mies oli kuollut joko sydänkohtaukseen tai vuoristotautiin laskeuduttuaan pääseinältä alas. Meille haluttiin kertoa, että häntä ei oltu vielä tuotu sieltä alas ettemme järkyttyisi. Kumpaistakin taisi jännittää mitä tuleman piti.

Matka oman maailman katolle

Huiputuspäivä, eli reilun tuhannen metrin nousu alkoi herätyksellä klo 12 yöllä muutaman tunnin unen jälkeen. Puuron ja kamojen pakkaamisen jälkeen lähdimme matkaan noin klo 1. Ensimmäiset kuusi tuntia etenimme kivikossa otsalamppujen valossa. Heli kiljui jo muutaman tunnin kivikkonousun jälkeen taukoa. Joku taisi myhäillä, että nytkö jo, mitenköhän loppupätkä menee? Jäätikölle pääsimme auringonnousun aikaan ja fiilikset olivat todella hyvät. Jäätikön yli etenimme kolmen hengen köysistöissä. Katjalle korkeus teki tässä vaiheessa tepposia, mutta vauhdikas eteneminen ei kuitenkaan antanut kauaa aikaa miettiä. Vihdoin näimme pääseinän ja köydet, joissa ihmisiä eteni muutaman ihmisen letkoina köydessä. Pääseinällä matkan teko meni hyvin vaikkakin liikkuminen oli todella raskasta. 150 metrin jumaroinnin jälkeen piti vielä nousta huippuharjanne ennen huippua. Huipulle nousu oli kyllä kovan työn takana. Katja saavutti meistä kahdesta huipun ensin ja Heli könysi perässä. Hymyä ei siinä vaiheessa kyllä irronnut tai jos irtosikin niin irvistykseksi se taisi vääntyä. Kokonaisuudessaan meistä pääsi huipulle neljä yhdeksästä oppaiden lisäksi. Kolme oli joutunut kääntymään matkan varrella takaisin erilaisista syistä johtuen.

Huiputuskuvien ja hetken fiilistelyn jälkeen meillä alkoi olla jo kiire alas. Kello oli vasta 9.30 aamulla, mutta aurinko porotti jo kuumasti, mikä teki jäätiköstä hetki hetkeltä vaarallisemman. Hapen puute alkoi lisäksi tehdä temppujaan aivotoiminnalle. Katjalle korkeus alkoi tehdä tepposia ja hänen muistaa miten houkuttelevalta nukkumaan jääminen lumeen tuntui odottaessaan laskeutumisvuoroaan. Heli taas hoki itselleen, että nyt ei saa mokata ja miten sillä kasilla nyt laskeudutaan. Island Peakin korkeudella happea on kuitenkin vain 48% merenpinnan hapesta mikä selkeästi vaikuttaa aivojen toimintaan.

Vasta perusleiriin päästyämme ja ollessamme turvallisesti alhaalla pystyimme aidosti olemaan iloiset saavutuksestamme. Helillä meni pidemmän aikaa tajuta tilanne, olo oli niin uupunut että aluksi vain kiukutti, että kuinka hölmöä oli lähteä tekemään jotain fyysisesti näin rankkaa. Matka jatkui saman päivän aikana perusleiristä vielä alemmas yöpymään. Ajatus lämpimästä ruoasta, melkein vuorokauden snickerspatukan avustaman urakoinnin jälkeen tuntui todella hyvältä.

Luklan vangit

Seuraavien päivien aikana tulimme rennosti tiputellen alas. Kuulimme huolestuttavia uutisia säätilasta ja siitä, miten Luklan lentokenttä oli suljettu sumun vuoksi. Olimme Luklassa keskiviikkona ja sieltä ei maanantain jälkeen ollut lähtenyt lentoja. Vaihtoehtoina ei käytännöllisesti katsoen ollut muuta kuin odottaa, että pilvipeite raukeaa. Ryhmällämme ei missään vaiheessa ollut hätää majoituksen tai ruoan suhteen. Oli kylässä jopa Starbucks ja pari pubia. Aika kului kävellen kylää eri suuntiin, lukien, nukkuen ja tarinoiden. Yhtenä päivänä Katja tsemppasi katsoen kaikki Die Hardit Starbuckissa, mikä aiheutti lievää henkistä pahoinvointia. Havaitsimme itsessämme myös lentokonebongarien piirteitä, kun vietimme tuntikausia kaihoisasti lentokentälle katsellen. Katja otti tavaksi käydä tekemässä pienen kävelyretken päivittäin, sillä toimettomuus ja tekemättömyys kävivät niin pahasti hänen hermoilleen. Heliä ei huvittanut ylimääräiset aktiviteetit. Istuskelu ja maailman ihmettely olivat ihan riittävää ajanvietettä. Joka aamu toivorikkaina heräsimme kurkkimaan verhonraosta, josko sää olisin seljennyt. Maanantaina vihdoin sai hihkua, että aurinko paistoi. Vaiherikkaiden alkuviikon päivien jälkeen puolet meistä pääsi lentämään tiistaina ja puolet keskiviikkona pois. Perjantaina lensimme Suomeen ja kotiin.

Valehtelisimme, jos sanoisimme, että seuraavaa reissua ei olisi jo suunnitelmissa…

Jammailu on kivaa

2012-01-08T09:39:00.000-08:00

Näin pakkasen ja lumentulon kunniaksi ajattelin kirjoittaa siitä, mistä juuri tällä hetkellä on puute. Eli hieman kämmentä leveämmistä graniittihalkeamista. Jammikiipeily nyt vaan on kivaa. Tylsintä siinä on se, että sitä voi aika rajoitetusti treenata sisällä. Njoo, onhan Salmisaaressa uudet pikkupätkät halkeamaa, mutta silti. Välillä mietin, miksi se jammailu on niin hauskaa. Olen tullut siihen lopputulokseen, että se se illuusio kun luulee vähän jotain osaavansa. Ai miten niin pitäisi treenata mielummin heikkouksiaan, kyl mä oon paria sloupperireittiä kokeillu sisällä. Luulen, että jammailu sopii myös paremmin naisille, koska niillä on usein vähemmän massaa kuin miehillä. Se tarkoittaa, että sen yhden lipeävän käden varassa roikkuu vähemmän lihaa ja tassu pysyy ehkä vähän kauemmin seinässä. Tai sitten ei.

Rehellisesti sanottuna ne jammireitit on kivoja sen takia, että ne voi kylvää niin täyteen kamaa kuin jaksaa lanteillaan kantaa. Jos trädittely pelottaa, niin lisää vaan keltaisia camalotteja ja jammihanskat (huom. ei niitä Singin Rockeja, vaan Ocunit) hankintaan. Touhu siis sopii hyvin niille, joiden mielestä trädikiipeily on vaarallista. Kun pelottaa vähemmän, saa nousuja vähän tiukemmin greidattuihin pätkiin. Siinä on vaan se huono puoli, että kun lähtee pikkutauon jälkeen yrittämään sporttireittejä, niin saa kauden pahimmat tärrät. Mut onhan se paljon coolimpaa olla trädimies tai siis nainen. Kevään saavuttua vaan reissua Kustaviin, jossa jammailua on helppo harjoittaa. Jos joskus suunnittelee reissua esim. pohjois-Norjaan, voi jammiosaamisesta olla hyötyä monellakin pitkällä reitillä. Sitä odotellessa täytyy yrittää päästä ulkoiluttamaan uutuuttaan hohtavia jäähakkuja, joiden viime viikkojen pääasiallinen sijoituspaikka on ollut kirjahylly. Ehkä palaan tähän jossain myöhemmässä jaksossa.

Kesämuistoja

2011-12-05T01:59:00.000-08:00

Noniin! Tapanilan erän kiipeilyjaoston ja sen jäsenten kuulumisia voi jatkossa seurata uudessa blogissa. Jos olet jäsen ja kiinnostunut julkaisemaan tekstejäsi, niin laita postia sonja.nybonn @ gmail.com. Tarkoitus on, että blogilla on useita kirjoittajia ja kaikki innokkaat näppäilijäjäsenet saavat julkaista runosuonensa tuotoksia. Jotta ei tarvitse nolostella, niin aloitan oman tarinani näin joulua odotellessa kesäisen Norjan muisteluilla. Olkaa hyvä: Stetind.

Kun ajaa ulos Norjan kansallisvuoren alla kulkevasta lähes kolmen kilometrin mittaisesta tunnelista, sokaisee merestä heijastuva ilta-aurinko innokkaat kiipeilijät. Heti vasemmalle kääntyvältä taukopaikalta avautuukin uskomattomat näkymät, jotka saavat kokeneemmankin vuoriseikkailijan leuat loksahtamaan auki. Oman arvonsa tunteva vuori, Stetind, nousee merenpinnasta lähes 1400 metriin ja hallitsee maisemaa yksinvaltiaan lailla.

Taukopaikalla on hyvällä ilmalla monta autollista porukkaa välppäämässä köysiään ja kilkkeitään seuraavan päivän nousuyrityksiä varten. Töppyrä ei ole erityisen kutsuvan oloinen ja lähestyminen näyttää (ja tuntuu!) pitkältä mistä suunnasta tahansa. Toisaalta vuonna 1992 rakennettu tunneli on helpottanut huomattavasti kiipeilijöiden pääsyä vuorelle, kun enää ei tarvitse lokkeilla paikallisilta venekyytiä vuonon pohjaan. Kuulemma vanhimpien kiipeilijöiden mielestä osa Stetindin kiipeämiseen liittyvästä seikkailusta onkin hävinnyt tämän myötä. En epäile, etteikö nykyisilläkin lähestymisillä ja poistumisilla olisi riittävästi seikkailun aineksia. Peruskuntoiselle kutosen kiipeäjälle on minkä tahasta reitin kiipeäminen vuorella kokonaisvaltainen fyysinen ja henkinen kokemus.

Lähestyminen Sydpilarenille, eteläharjanteelle, alkaa idyllisestä metsästä seuraten jokea. Olo on vielä kuin huolettomalla hobitilla, tietäen kuitenkin että jotain jännittävää on edessäpäin. Puurajan ylittämisen jälkeen massiiviset graniittiseinät alkavat peittää näkökenttää. Tunnusomaista alueen vuorille on rinkulamainen muoto, niin että keskelle jää amfiksi kutsuttu kovera osa. Todellinen lähestyminen alkaa vasta ns. gearing up -kiveltä, joka on jo sekin melkein 800 metriä merenpinnasta. Viereisellä Svartvatnet-järvellä on viimeinen tilaisuus täydentää vesivarastot. Reitin alkuun kuljetaan vielä tovi ylämäkeen, jonka jälkeen leikataan amfin poikki släbien, irtokivien ja mahdollisesti lumikentän ohitse. Vilkaisen kelloa Sydpilarenin juurella: kolme ja puoli tuntia parkkipaikalta pienten harhailujen ja taukojen kera. Onneksi osasin odottaa edellisvuotisen seikkailun perusteella että topon ehdottamaan kahteen tuntiin ei taideta päästä.

Sydpilarenin 9 tai 10 (riippuen toposta, Rockfaxin versiossa on yksi köydenmitta enemmän) ensimmäistä pitchiä on suhteellisen helppoa kiivettävää. Kokenut släbä-kärppä kyllä painelee pätkät hyvällä tempolla. Parasta antia tarjoavat neljäs ja kuudes pätkä alakilkkien ja sisäkulmien muodossa. Toisaalta pätkät ovat poikkeuksetta 50 metriä pitkiä ja näin viismiikkakin saadaan tuntumaan tuntumaan vähän tiukemmalta (ainakin verrattuna läheisen Eidetindetin greidaukseen). Toiselle amfille pääsee siis vaikka kiipeilylahjat eivät olisikaan maailmaasyleilevät. Hyllysysteemi tarjoaa myös yhden pakomahdollisuuden, mikäli haluaa välttää kolme viimeistä, jyrkintä, pätkää.

Pidämme taukoa toisella amfilla. Olen kiskonut jo aikaisemmalla hyllyllä sadehousut lämmikkeeksi jalkaan. Haaveilen saunasta. Yksi paita lisää merinovillakerraston ja fleecen lisäksi kuoren alla ei olisi pahitteeksi. Olemme lähes kokonaan pilvessä ja tuuli puhaltaa kylmänkosteaa vesihöyryä ylös seinämää pitkin. Kolme viimeistä köydenpituutta ovat hieman vaativampaa kiipeilyä, mutta tuntuu myös että niiden vaikeutta on ehkä korostettu (kun vertaan jo kiivettyjä pätkiä). Viimeinen pätkä alkaa hymyilyttämään, kun alla olevan "slanting cornerin" topon vihjaamat herkät muuvit eivät olleetkaan niin pahoja ja loppu on enää kruisailua jammaillen. Viimeiset 70 metriä pitää vielä kävellä loppuraviinia pitkin toppiin.

Topissa ei tällä kertaa tuule, vaan paistaa aurinko. Kirjoitamme nimemme peltilaatikossa olevaan vieraskirjaan. Huipulla olisi tilaa vaikka pelata tennistä. Seikkailu ei kuitenkaan ole vielä ohitse. Viritämme alppikoilin ja välillemme jää noin 30 metriä köyttä. Lähdemme rämpimään alaspäin. Tovin päästä hiippailen harjanteella kohti Mysosteniä, jossa kiinnitän itseni ensimmäistä kertaa ihmisen virittämään rautaan. Köysiä ei kannata pakata kovin kauas, sillä poistuminen vaatii pienen lasketumisen (yksi köysi riittää). Uusimme koilisysteemin ja jatkamme scramblea Halls fortoppiin (Hall's peak tai false summit).

Vihdoin saa pakata köydet ja kilkkeet. Loppu on enää vaativaa kävelyä. Huomaan eroosion vaikutukset polulla, joka on ylhäällä valunutta kiveä ja irtohiekkaa. Pohdin kiipeilyn ekologisuutta. Hetkien päästä heittäydyn gearing up -kivelle ja huokaisen. Loppumatka ja metsä tarjoavat vielä aika-paikka-vääristymiä: onko mahdollista että metsä on pidempi nyt kuin tullessa? Alhaalla teltalla tarkistan vielä ajan, 18 tuntia sinne ja takaisin. Selitän itselleni kuinka ajasta olisi helposti nipistettävissä useampi tunti kun jättää pois harhailut, odottelut ja säätämisen. Lupaan myös taas kerran talvella treenata enemmän.